Tää koko päivä on menny ihan vitun perseelleen.
Aamulla puhelimella ois saanu nakata vesilintua, työhaastattelut kesäksi ois tässä kuussa
enkä mä millään pääse sinne.
Ja kaiken lisäksi, mulle aivan helvetin tärkeä ihminen oli ottanut yliannostuksen
lääkkeitä. Oon aivan helvetin onnellinen että se on nyt kunnossa.
Jos se ois lähtenyt täältä, mä olisin mennyt perässä.
En osais käsitellä sitä menetystä.
Mun muutamat kaverit on vuosien varrella päättänyt omat elämänsä,
sitä tuskaa ei vaan pysty käsittelemään.
Mä en tiiä miksi mutta tässä tapauksessa jotenkin syytin itseäni.
Jos mä en olis täällä aivan helvetin kaukana,
ehkä sitä ei ois tapahtunut.
Me oltais vietetty iltaa, siideriä juoden, hihittäen jotain omaa ja kynsiä laittaen.
Mä en osaa edes laskea kaikkea mihin tilanteisiin me ollaan aina onnistuttu yhdessä
itsemme tunkemaan. Aina kun mä muistelen kaikkea, mulla vääntäytyy sellainen
typerä hymy kasvoille.
Ja nyt, pitäis pikkuhiljaa alkaa hinaamaan perse työpaikalle,
ajatus tuntuu tällä hetkellä jotenkin tosi vastenmieliseltä
todennäköisesti räjähdän jollekkin vielä illan/yön aikana.
Hola..
- Innamarie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti