Miksi musta tuli tälläinen? Miksi mun sisällä on koko ajan ahdistuneisuutta, pelkoa, masennusta.. Oonko mä ainoa tälläinen? On helppoo hymyillä vaikka sisältä ihminen on ihan pirstaleina.
Mä oon niin tottunut että ihmiset lähtee pois mun luota. Sen takiako koska olen sairas?
Ihmiset vaan lupaa; mä oon sun tukena kun sulla on vaikeaa. Mut sitten ku ne vaikeat ajat koittaa, kuka on oikeasti sun rinnalla? Ketä on ne sun aidot ystävät? Ketkä ei vaan jätä sua yksin lattialle itkemään.
Mä oon niin kyllästynyt rakkauteen, mun maailmassa, sitä ei oo enää olemassa.
Joka kerta, mä vaan petyn uudestaan.
If you start to miss me, remember, i didn't walk away
you let me go
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti