just a dream.

Mun pää on aivan tajuttomassa tunteiden pyörremyrkyssä.

Tuntuu että mua revitään joka suuntaan.

Mutta en osaa tehdä päätöksiä minkään suhteen.

Eräs ihminen sanoi perjantaina välittävänsä minusta oikeasti.

Olin odottanut niitä sanoja monta kuukautta, en osaa edes laskea kuinka monta.

Mutta jotenkin ne sanat tuntuivat vain tyhjältä. Ne eivät 'kolahtaneet' minuun niinkuin olin odottanut.

Ehkä siksi etten voi luottaa.

Ehkä siksi koska olen päässyt jo yli koko ihmisestä

ja jatkanut elämääni ilman häntä.

"People don't leave because things are hard.

They leave because it's no longer worth it."

Miksi kaikki sanotaan silloin kun aikaa on mennyt jo kauan, silloin kun tunteet ovat hiipuneet loppuun?

Kaikki ihmiset joista olen välittänyt oikeasti, ovat loppujen lopuksi jättäneet minut tyhjän päälle.

Onko se reilua? Ansaitsenko oikeasti sellaista? Silti tyhmänä annan heidän käyttää minua vain

hyväkseen, ja kaiken loputtua mietin taas, miksi olin niin tyhmä ja sokea.

Olen kyllä itsekin kohdellut ihmisiä huonosti,  pelannut tunteilla.

Mutta kadun sitä , todella.

Ei ole pahempaa tuskaa kuin toisen menettäminen.

It was only just a dream.

Will he come back?

No one knows.

"I get hurt sometimes

but no one ever notices

and in a way, im proud of that"

"And when it's over, and it's gone

You almost wish that you could have all that bad stuff back

So that you could have the good"

Shut down your emotions.

Don't be his second option.

Pretend that you don't care.

If he can, you can too.

If he doesn't confess his feelings.

Neither should you.

Why would you be weak?

No.

You are strong.

You have to be.

And when it's over, you win.

Remember, nobody breaks your heart.

stop pain. stop feelings.

tän päivän sekavia fiiliksiä..

its like screaming, but no one can hear.

Tiedättekö miltä tuntuu koittaa vaan jaksaa päivästä toiseen vaikka haluaisi vaan kaiken antaa olla?

Mä haluaisin tietää voinko koskaan olla terve. Toivunko ikinä masennuksesta. 

Kesän alussa musta tuntui että kaikki on ohi, etten jaksa enää. 

Halusin päästää läheiseni rauhaan ettei heidän tarvitsisi koskaan enää huolehtia jaksamisestani.

Nämä ajatukset olivat koko ajan aikaisemminkin päässäni mutta ne tuntuivat monta kertaa vahvemmilta  silloin kun ihminen johon olin uskonut kaikki voimavarani sanoi ettei hän enää pysty olemaan elämässäni. Se oli viimeinen tikki. Olin koko ajan ennen tätäkin tilannetta masentunut mutta tunsin kaiken koko elämäni vaan sinä hetkenä lipuvan silmieni ohi. Kuinka kaikki olisi ollut aivan yhdentekevää.

Mutta tämä samainen henkilö myös pelasti minut siltä virheeltä jota olin tekemässä, sai paniikkikohtaukseni rauhoittumaan, pesi haavani ja vei minut turvaan itseltäni. 

Joskus tunnen olevani tälle ihmiselle suuressa kiitollisuuden velassa. 

Toisinaan tunnen syyttäväni häntä mielessäni koko tilanteesta, vaikka se ei hänen vikansa ollut.

Mitäs itse menin jälleen kerran luottamaan liikaa, luottamaan että elämässäni olisi jotain pysyvää.

"Pinnalta niin täydellisen onnellinen ihminen voi todellisuudessa olla sisältä tuhansina palasina" 

Kyseisen tapahtuman jälkeen en uskaltanut viikkoihin olla yksin. Pelkäsin itseäni. Pelkäsin sekoavani taas.

Veljeni kysyi minulta voisinko todella luopua kaikesta, jättää kaiken ja lähteä pois. 

Vastasin hänelle voivani, sanoin että jonakin päivänä en ehkä enää jaksa, jonakin päivänä mä suojelen teitä pilven reunalta, mutta älä sure, mä koitan vielä yrittää. 

Ja täällä mä oon, mä en oo antanut periksi. 

Ilman rauhoittavia lääkkeitä tälläkin hetkellä istuisin varmaan vessan lattialla teräase kädessäni itkemässä paskaa elämääni.

Olen miettinyt ihmisiä jotka ovat lähteneet pois elämästäni, ehkä heidän ei ole tarkoitus ollakkaan siellä. 

Monet ovat käyttäneet minua vaan hyväkseen korjatakseen itsensä edellisestä suhteestaan, 

monet ovat käyttäneet minua vaan paskaisena rättinä johon voi pyyhkiä jalat ohi mennessään. 

Edelliset poikaystäväni ovat joka ikinen valittaneet luottamuksen pulasta;

miten voin luottaa kenenkään kun jokainen asia mihin olen yrittänyt laittaa uskoni on lopulta särkynyt sirpaleiksi?

Ja siitä kuinka vaikeaa lähelleni on päästä, henkisesti.

Ottaisitko itse kaikki ihmiset avosylin vastaan kun jokainen ihminen johon olet luottanut on lopulta murskannut sinut ja saanut sinut tuntemaan mitättömäksi olennoksi? Niinkuin et koskaan olisi merkannut heille paskan vertaa. Kuin olisit vain ilmaa. 

Siks mulla on hirvee sitoutumiskammo, koska en osaa luottaa, en uskalla päästää ketään lähelleni. 

Mulle tultiin yks päivä huomauttamaan " ku sulla on noita lyhyitä suhteita"  Masentuneena ne suhteet ei vaan oikein toimi tai sit ne iskee kohdalle niinkuin joku elämän suurin rakkaus vaikka todellisuudessa sitä vaan tarrautuu kiinni siihen ihmiseen ja toivoo et ne ois joku sun pelastus. 

Ja joskus ne vaan ei toimi ja se siitä, mä nyt en vaan oo oikein parisuhde ihmisiä.  

" Im not something you can fix " 

why dont you smile anymore?

- there's no longer a reason to smile

"depressed, cutting, crying, trying to lose weight

people says i want attention

but the truth is, i cant change what i am"

she promises you she is fine, but she isnt

We've got a lot to learn.

Mä kuulen useesti kuinka ympäri kyliä puhutaan mun asioista, jauhetaan siitä millainen olen, puhutaan mun menneisyydestä. 

Ala-asteella mä olin erityisluokassa muutaman vuoden mun keskittymisvaikeuksien sekä raivokohtauksien takia. Mä suutuin ihan pienistä asioista ja saatoin heitellä tuoleja ja pulpetteja ympäri luokkaa. Mua kiikutettiin kallonkutistajalta toiselle että mikäs tässä lapsessa on vikana. Ei mussa ollu mikään vikana, tempperamenttisyys kuulu mun luonteeseen mutta se raivo oli sitä pahaa oloa sisällä jota mä en osannut muulla tavoin purkaa ulos.

Yläasteella ollessani 7.luokalla mä olin oikeestaan aika ujo, muutama ylemmän luokan tyttö huuteli ja haukkui mua koulussa monesti jostain aivan järjettömän tyhmästä asiasta, mun syömishäiriön takia.

Mä olin vaan ihan hiljaa ja kuuntelin.

Loppujen lopuks mun pää ei enää kestäny sitä paskaa ja räjähdin, sit perästä kuulu; '' hei toihan on hullu, ihan niinku sen vanhemmatkin."

Hullu? Ehkä teidän kannattais kerrata sen sanan merkitys uudestaan.

Ja hassua sinänsä, koska kukaan meidän koulusta ei tuntenut mun vanhempia, ei kukaan.

Mä olin aina kavereiden vanhempien silmissä se kapinallinen ja huonosti käyttäytyvä tyttö jonka seurassa niiden lapset ei saaneet liikkua.

Ja yllättävän monesti mut tahrittiin  tohon maineeseen vain sen takia koska asuin laitoksessa, ei se laitos nuorista tee niitä pahoja ihmisiä, ne pahat asiat mitä tapahtuu, ne tekee.

Joo, mä en ollu mikään kiiltokuvatyttö, mä olin se joka sylki niiden päälle.
Mä olin se joka haistatti vitut koko maailmalle, purkaakseni omaa pahaa oloa.
Jokainen käsittelee omaa masennustaan eri tavalla, mä koitin paeta sitä kapinoimalla ja ryyppäämällä ja vetämällä kamaa.
Mut ei se mihinkään auttanut, ne demonit mun pään sisällä ei kadonnut mihinkään.

Jokainen meistä tekee virheitä, silti mua vainoaa aina se maine jonka mä oon omalla käytökselläni aikoinani aiheuttanut.

Tapellut pitkin katuja, haistattanut vittua jokaiselle ihmiselle kenen naama ei mua jostain syystä miellyttänyt.

Joo, onhan se hienoa että osaat puolustaa itseäs tuolla kaduilla, mutta entäpä sitten kun istut oikeudessa sen takia ku päätit hakata toisen ihmisen? 

Se ei oo kovin hienoa.

Mä en oo paras puhumaan tappeluihin ajautumisesta ja ihmisten lyömisestä, en todellakaan. Mutta omista vääristä valinnoista voi viisastua.

Mä vaan oon mikä oon. Mut mä sain järkee päähän ja en enää sotkeennu joka helvetin tappeluun mikä tuolla öisin järjestetään. 

En voi suinkaan sanoa että musta ois tullut isin kiltti pikku prinsessa, joskus kun hermot loppuu niin sit ne loppuu..

Who are you to judge peoples without knowing them?

Katsoin tänään ton Amanda Toddin videon ja luin kaikilta sivustoilta siitä. Aivan sairaan järkyttävä tapaus joka herätti mussa aivan helvetisti vihan tunteita.

Miettikää mitä tää tyttö joutui kärsimään. Miettikää onko niin vitun hienoa ilkkua ja haukkua toisia? Miettikää mitä seurauksia sillä on..!

'You know whats funny? That people actually start caring when you're dead. There were multiple persons who knew that people were bullying her to dead ; no one did something. Isnt that disgusting? People keep saying how 'akward' suicide is, well let me fucking tell you what is akward; it's treating people so badly that they want to end their lifes. Dont you all get it? It's too late, it's fucking too late apologize, to tell her how beautiful she is, to tell her how much you cared about her. She's gone, she couldn't handle the pain anymore. Why do we wait till it's too late?! Why did no one ever told her those things when she was still alive? How amazingly disrespectful was it that people were laughing her out about the fact she failed the first time she tried to kill herself, and now she is dead. I bet all those peoples are crying themselves to sleep. This society is fucked up. And i really question myself how many people need to take their life till the bullying stops.'

Täällä maapallolla ei oo yhtään ihmistä joka ei ois koskaan jollain tavalla kiusannu toista.

Mutta miksi tuomita ihmistä sen menneisyydestä? EI SE ELÄ SIELLÄ ENÄÄ.. 

Miks täytyy kiusata? Miks täytyy syrjiä? Ei kukaan oo niin täydellinen että pystyy tuomitsemaan toisen elämän. EI KUKAAN. 

Kun kiusaatte toista, tekeekö se teidät tuntemaan itsenne jotenkin vitun hienoiksi ihmisiksi? te ette oo.

te kaikki kiusaajat, TE OOTTE VITUN HEIKKOJA.

Kukaan ei ansaitse sitä että häntä kiusataan niin pitkään ettei enää jaksa.

Mun tekis mieli mennä huutamaan kiusaajille mitä vittua! lopettakaa.

Mun tekis mieli mennä takomaan niille vähän sinne pieneen päähän järkeä.



"You can all tweet and Facebook about bullying but that doesn't change anything.Standing up for people changes things"


Remember Karma Bitches. 

it's about you, not about them

Hell is empty and all the devils are here.

If you start to miss me, like always, my door is not open for you anymore.

Viimeisen kerran ku sä puhuit mulle, sen puhelun jälkeen mun kaikki tunteet sua kohtaan katos kuin savuna ilmaan.

Paitsi viha jäi.

Tänään tajusin että sinä välitit vähemmän kuin oletin.

Tai oikeastaan tajusin 

että et välittänyt minusta paskan vertaa.

Ja jostain syystä, se ei edes satu.

Viha on syövyttänyt kaikki rakkauden tunteet sua kohtaan.

Ne kaikki positiiviset tunteet.

Jäljelle jää vain muistot, jotka pyyhin jo pois mielestäni koska niillä ei ole mitään merkitystä.

Mutta muista, kun sä olit yksin ilman ketään, mä olin täällä enkä hylännyt. Ja näin sä kiität.

And for that little whore; dont play any fucking games with me, you can't win.

Ja mä en oo pahoillani siitä mitä kaikkea sanoin, 

en todellakaan.

then i realized, you're not worth it

Oh really?

You know what that sounds like? Not my problem.

Should i worry? Why should i worry?

Cry me a river, i dont care.