Mun pää on aivan tajuttomassa tunteiden pyörremyrkyssä.
Tuntuu että mua revitään joka suuntaan.
Mutta en osaa tehdä päätöksiä minkään suhteen.
Eräs ihminen sanoi perjantaina välittävänsä minusta oikeasti.
Olin odottanut niitä sanoja monta kuukautta, en osaa edes laskea kuinka monta.
Mutta jotenkin ne sanat tuntuivat vain tyhjältä. Ne eivät 'kolahtaneet' minuun niinkuin olin odottanut.
Ehkä siksi etten voi luottaa.
Ehkä siksi koska olen päässyt jo yli koko ihmisestä
ja jatkanut elämääni ilman häntä.
"People don't leave because things are hard.
They leave because it's no longer worth it."
Miksi kaikki sanotaan silloin kun aikaa on mennyt jo kauan, silloin kun tunteet ovat hiipuneet loppuun?
Kaikki ihmiset joista olen välittänyt oikeasti, ovat loppujen lopuksi jättäneet minut tyhjän päälle.
Onko se reilua? Ansaitsenko oikeasti sellaista? Silti tyhmänä annan heidän käyttää minua vain
hyväkseen, ja kaiken loputtua mietin taas, miksi olin niin tyhmä ja sokea.
Olen kyllä itsekin kohdellut ihmisiä huonosti, pelannut tunteilla.
Mutta kadun sitä , todella.
Ei ole pahempaa tuskaa kuin toisen menettäminen.
It was only just a dream.
Will he come back?
No one knows.
"I get hurt sometimes
but no one ever notices
and in a way, im proud of that"
"And when it's over, and it's gone
You almost wish that you could have all that bad stuff back
So that you could have the good"
Shut down your emotions.
Don't be his second option.
Pretend that you don't care.
If he can, you can too.
If he doesn't confess his feelings.
Neither should you.
Why would you be weak?
No.
You are strong.
You have to be.
And when it's over, you win.
Remember, nobody breaks your heart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti