Linnunluinen tyttö.

Tiedättekö miltä tuntuu kun haukutaan läskiksi? Niin, ei kovin hyvältä, oikeastaan aika murskaavalta.
Samalta tuntuu myös kommentit; '' hyi vittu kun sä olet laiha" " Söisit vähän enemmän ku oot tollanen anorektikko"

Joo, niin mä olenkin. Enkä pääse siitä yli enkä ympäri.

Oon aina ollut se joka joutuu etsimään kaupasta kaikista pienimmän farkkujen koon, kaikista pienimmät paidan koot.

Mulle syöminen on aina ollut hankalaa. Ensimmäisiä kertoja oksentelin ruokaa tahallani pihalle kun olin kolmentoista. Sen takia että voisin olla kaunis. Ajattelin että en ikinä kelpaa kenellekään. Ihailin luurankomaisia vartaloita. Kun tajusin itse näyttäväni niiltä, minua kuvotti. Miksi olin tehnyt itsestäni sellaisen? Joka ikinen kylkiluu paistoi paidan läpi, solisluut oikein hyökkäsivät näkyviin. Silti en lopettanut, se oli aivan sairaan koukuttavaa ja laihduin lisää.

Nyt kun aikaa on mennyt vuosia eteenpäin ymmärrän kuinka sairasta se on. Silti en ole päässyt siitä yli.
Joskus vieläkin pakotan itseni juoksemaan pitkiä älyttömiä lenkkejä ja pakotan itseni olemaan syömättä.
Joskus ruoka jopa kuvottaa minua niin paljon etten pysty edes haistamaan sen hajua.
Joskus taas syön järjettömiä määriä ja saan siitä hirveän morkkiksen. Ja ne pakkomielteet mitä siinä morkkiksessa tulee on aivan älyttömiä. Juoksen pakkomielteisesti rappukäytävää ylös alas, tai teen vain muita pakkoliikkeitä.

#make them regret the day they dared to call you fat..

Miksei kauneusihanteet voisi  olla aivan normaalin painoisista ihmisistä? Miksi niiden pitää olla niitä luurangonnäköisiä, ei edes kauniita naisia. Ajatelkaa, se tyttö jota joskus kutsuit läskiksi, saattaa tällä hetkellä oksentaa vessassa kaikkea ruokaa pihalle, juosta pakkomielteisesti lenkillä, paastota, vain sen takia koska sanoit hänen olevan lihava. Jotta hänestä tuntuisi että hän kelpaa, kunhan on vähän laihempi. Ja kun tyttö on riuduttanut itsensä 40kiloisen lapsen vartalon tasolle, huudat hänelle anorektisia kommentteja sekä käsket häntä syömään enemmän. Ymmärrättekö mitä pienet mutta merkitykseltään suuret sanat voivat aiheuttaa?

#i like the bones. it's horrible thing to say, but i do and i can't help it.

Olen nähnyt ihmisiä jotka taistelevat joka päivä syödessään että ruoka pysyisi sisällä. Jotta heidän päässään ei kehkeytyisi ajatuksia pakkoliikunnasta.

Mut pakotettiin lopettamaan yleisurheilu ja tanssi yläasteella kun siitä tuli niin pakkomielteistä ja koska en saanut liikkua, koska olisin laihtunut vain lisää. Kivasta harrastuksesta tulikin pakkomielle, pakkomielle joka kasvaa aivan järjettömän isoksi sun pään sisällä, ja sitä on vaikea pysäyttää.

#i was so close to feeling confident, but then you called me fat..

Mun jokaista liikettä tarkkailtiin, en saanut käydä tuntiin ruokailun jälkeen vessassa koska mun tiedettiin oksentavan, mun huoneessa oli aina joku mun kanssa etten tekisi pakkoliikuntaliikkeitä. Musta tuntui että mä olin  maailman paskin ihminen kun en saanut laihduttaa.
Mulla ei ollut enää mitään elämää.

Ja mä ihan tosissani joskus laadin ruokasuunnitelman; yks hedelmä ja muutama leipä päivässä, leivän päälle ei margariinia. Joo toi suunnitelma ei koskaan pitänyt kun keho alkoi pettää.

Se on sairasta, ei hienoa, ei todellakaan.