"ja mä lupasin vaikka mitä tapahtuis ni koskaan en enää rakastu"
Se sua silmiin katsoo, kysyy mitä sulle kuuluu, eikä päästä irti, miltä susta oikeesti tuntuu..
Semmonen fiilis taas että tekis mieli jäädä vaan sängyn pohjalle makaamaan,
eikä nousta sieltä ylös. Olla piilossa vaan kaikelta, ihan rauhassa.
En tiedä miksi olen tässä tunteiden pyörremyrskyssä jälleen kerran,
koitan keräillä ajatuksia kasaan päässäni mutta ainakun jotain vähän järkevää pilkahtaisi päähäni,
se katoaa saman tien kuin tuhka tuuleen.
Voi kumpa omistaisin siivet. Voisin lähteä karkuun johonkin paikkaan missä voisin keräillä itseni kasaan.
Edes jotenkin.
Ja tunteet kun rakastaa, mutta samalla vihaa aivan äärettömästi.
Puhdasta rakkauden tunnetta ei kai olekaan, mulla se viha ja katkeruus on aina niin suurta.
Tahtoisin kovasti heittäytyä vain tilanteisiin ja antaa mennä mutta ei, ei vaan onnistu.
Katson peiliin ja huudan mikä helvetti sua vaivaa?!
Oon kadottanut mun elämän tarinan päähenkilön, itseni.
Enkä mä tiedä miten mä löydän sen taas.
Jos se todellinen minä onkin oikeasti kadonnut johonkin mistä sitä en voi enää koskaan löytää.
Mitä mä sitten teen?
Niinkuin pieni lapsi joka on laitettu yksin suureen kaupunkiin,
joka ei vaan löydä kotiin.
Ja loppujen lopuksi väsyneenä se käpertyy vain jonnekkin pieneen koloon nukkumaan
jotta tuntuisi turvalliselta.
Jotta ei tarvisi pelätä.
Ja miten mä voin antaa kenellekään ihmiselle yhtään mitään, ystävyyttä, kaveruutta tai rakkautta
jos en itse edes tunne itseäni. Ja rakkaus ainoastaan satuttaa.
En edes kutsuisi sitä rakkaudeksi, rakkauden pitäisi olla hyvää ja kaunista,
mutta kuinka se aina elämässäni muuntuuu rumaksi ja hirveäksi?
Enkö osaa käsitellä vaan sitä vai muutanko minä sen itse automaattisesti niin hirveäksi?
Ja koska en halua tuntea itseäni petetyksi, kerta toisensa jälkeen aina niin loppujen lopuksi käy.
Sitä aina pelkää menettävänsä niitä joita rakastaa. Ja maailmassa ei ole hirveämpää tunnetta kuin se.
Ei ole olemassa mitään prinsessasatuja mitä äiti meille pienenä kirjoista luki.
Maailma on julma ja täällä täytyy vain koittaa pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti