Aloin miettimään kaikkia vanhoja aikoja ja yks ihminen siinä
vaiheessa pulpahtaa esiin kaikista voimakkaimmin.
Mun pieni höpö Marska.
Joskus ala-asteella me ei niinkään liikuttu mitenkään yhdessä,
samalla luokalla oltiin neljännestä luokasta ylöspäin.
Yläkoulussa kun saadettiin tietää että ollaan samalla luokalla
niin me alettiin liikkumaan yhdessä... Siitä se kaikki sitten lähti
Sitten tuli kolmas pyörä ja sodittiin kaikki keskenään
vähän väliä. Mutta jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin. Meillä meni välit vähän pidemmäksi aikaa
kunnes tajuttiin että se kolmas osapuoli on tässä se ketä
ei kuulu joukkoon... sitte me istuttiinki jo sovittelussa.
"This is your friend? Bitch please, she is my sister."
Seiskaluokalla muistan ku mä olin hiljanen ja en oikein uskaltanut sanoa
kenellekkään vastaan mihinkään, tää ihminen oli se joka mua puolusti
kun kaikki muut oli ihan turvat kiinni.
Mulla pyörii tosi paljon tällä hetkellä kaikkia muistoja mielessä
ja taisimpa purskahtaa itkuunkin. Tajusin kuinka
vähän nykyään nähdään, kuinka paljon kaikkia muistoja vois tulla lisää.
"baby, ooh............."
Me ollaan yhdessä varmaan kompastuttu joka helvetin kiveen mikä
tässä matkalla on tullu vastaan. Silti jompikumpi jaksaa aina
nostaa toisen ylös. Tiedättekö mitä on aito ystävyys?
Se on kultaakin kalliimpaa.
Ja tää ihminen on aivan helvetin vahva ihminen.
Enkä osaisi kuvitella elämääni ilman näin mahtavaa, sekoa, yksinkertaisesti parasta ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti