Oon huomannut, nykyään teen töitä päivät, juoksen lenkillä, syön niin sitä jaksaa paljon paremmin.
Enkä tajua enää yhtään tota mun entistä pakkomiellettä olla laiha. Laihduttamalla vartalosta ei voi saada kaunista. Eli suunnitelma " en syö ku omenan päivässä, kulutan vaan mun persettä himassa ja dokaan. "
Mun ajatus on nykyään se, et sen eteen pitää tehdä töitä. Mä juoksen lenkillä, käyn salilla, syön terveellisesti.
Ja mikä parasta, mun ei tarvii stressata siitä että mitä mä nyt pistän suuhuni ja voiks tän syödä ja noniin nyt ne pakotti mut syömään ni meenpäs oksentamaan.
Ja mitä mä sain sillon siitä sairaalloisesta laihdutuksesta; mun hampaita jouduttiin korjaamaan koska oksentaminen oli kuluttanut niitä, mun kurkussa on pieni reikä oksentamisen takia, syömällä ulostuslääkkeitä suolisto menee ihan hajalle, mun luut haurastu, mulla ei kasvanut kunnolla ripset eikä hiukset, mun sydän päätti reistailla ja oli rytmihäiriöitä, koulussa olin voimaton ja nukuin koko ajan, pyörtyilin.
Ja kaikki tää, niiden helvetin kauneusihanteiden takia.
"Mä oon oksettava ku oon lihava" -et sä ole.
"Ku mä en kelpaa kellekkään jos mulla on vähän liikaa ympärillä. " Mitä hittoo, kyllä kelpaat.
Monien monien vuosien taistelussa anoreksiaa vastaan musta alkaa pikkuhiljaa yhä selvemmin tulemaan se voittaja.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista