Read all about it.

You've spent a life time stuck in silence.

Afraid you'll say something wrong.

If no one ever hears it 

how we gonna learn your song?

Baby, we are little different.

Joskus kahden ihmisen maailmat ei vaan kohtaa.

Eri unelmat, eri tavoitteet, eri lähtökohdat.

Onko normaalia ettei edes kaduta päättää niin että lähtee jatkamaan matkaansa yksin 

ja jättää toisen ihan yksin.

Mä ite aina kiroon sitä ku joku kohtelee mua paskasti, mutta empä itekkään oo hienompi ihminen.

Joskus taas sitten ikävöin jotain ihmistä niin paljon että sattuu tai haluaisin yrittää mutta en pysty.

Se on vähän niinkuin, oot kerran särkynyt ni et uskalla ottaa sitä riskiä ja kokea sitä uudestaan,

et sua kohdellaan niinkuin oisit vaan paskanen rätti johon voi ohi mennessä pyyhkiä jalkansa.

Tai sitten, oon pari muutaman viikon taikka kuukauden aivan helvetin kiinnostunut ja 

sitten oon jo juoksemassa karkuun. 

Sitoutumiskammo. 

Parisuhde.. yh.

Ehkä joskus, mutta ei vielä tänään, eikä huomenna eikä välttämättä viikkojen eikä kuukausienkaan päästä.

"And it's so hard to say goodbye, when it comes to this."

Eikä sen päätöksen tehneelläkään osapuolella oo niin kiva olo.

I dont need ring around my finger to make me feel complete.

Ihan oikeesti jos multa kysytään, miten parisuhteessa jaksaa olla kyllästymättä, mä en osaa antaa 

vastausta.

Oon ehkä hirvee ku sanon näin , mutta musta on hauskaa pitää vaan kivaa.

Ehkä mä joskus vakiinnun ja teen lapsen tai muutaman.

Joo, niin vissiin, never happens.

Ja jos mä oikeesti joskus oon ollut tosissani jossain jutussa, ni kumminkin loppujen lopuksi,

se on menny ihan perseelleen. Se että mun tulevaisuus on etelässä ja kumminkin nykyinen olinpaikkani on 

pohjoisessa. Että koitappa sitten ees ajatella mitään parisuhdetta kun tiedät että se ero tulee jossain vaiheessa

kumminkin koska mä en parisuhteen takia luovu mun suunnitelmista.

En vaan pysty siihen että joku muu ois mun elämässä niin paljon läsnä, ahdistavaa.

En haluu sitä tunnetta että sulkeudun himaan ja makaan sängyssä koko päivän ja mietin mitä vittua

mä tein väärin, mikä mussa oli vikana, miks mä en riittänyt, miks näin tapahtu?

Loppujen lopuks jos joskus musta on johonkin vakavempaan, tarviin vierelleni vahvan persoonan,

koska hiljaisempi ihminen jäis vaan mun jalkoihin, eikä se ois oikein.

Kyllä se unelmien prinssi sieltä vielä saapuu, varmaan etanalla ratsastaen ku kestää.

"Girl i got you so high, and i know you like, oh, she doesn't mind ''